Kuinka kamalasti sitä voikin jännittää… Ensimmäistä kertaa SM kisoissa, ja heti kahdella koiralla joukkuekisassa sekä Tikrun kanssa yksilöissä. Tavoite oli selvitä hengissä, pitää hauskaa ja nähdä miten koirat toimivat isomman luokan karkeloissa. Bonuksena tähän päälle tuli vielä extreme olosuhteet, sillä koko viikonlopun ja meidän jokaisen startin aikana vettä tuli taivaan täydeltä ja hiekkakenttä oli muuttunut isoksi vesilammikoksi.

Onneksi olimme varautuneet ja hankkineet teltan, jonka sisällä pääsi vaihtamaan kuivaa vaatetta päälle sekä vetämään happea. Koirat myös viihtyivät siellä hyvin häkeissään ja lepäsivät tehokkaasti.

Ensimmäistä kertaa Tuusulan Kennelkerho sai agilityn SM kisoihin MEDI joukkueen kasattua ja minä olin puolet joukkueesta Ruutin ja Tikrun kanssa. Tikru ykköskoirakkona, että saan hieman tuntumaa rataan ja alustaan, kunnes urpoturbo Ruuti pääsi sitten vauhtiin kolmantena koirakkona.

Tikru jännitti kamalasti odotuskarsinoissa. Tuuli lepatti muovia ja piti mekkalaa. Sain kuitenkin pidettyä hieman virettä ylhäällä, ja kun meidän vuoro koitti, nostin Tikrua niin paljon kuin vain pystyin. Sitten se jo starttiin asettautuessa paukutti mulle menemään ;D Tikrulla oli vauhti hyvää, ja tekeminen tarkkaa. Harmillinen vitonen tuli puomin alastulosta, minkä vedin hieman liian tiukalla kulmalla. Meno oli kuitenkin todella kivaa, ei ihan parasta Tikrua, mutta olen erittäin tyytyväinen.

Ruutin kanssa startattiin sitten kolmantena koirakkona. Se oli jo koko aamupäivän piipannut häkissä, että pitäisi jo päästä. Odotettavissa oli siis vauhtia ;D Ruuti oli kuitenkin todella hyvin kuulolla, vauhti oli lähes normaali ja meno rentoa.  Nollarata saatiin aikaiseksi, lopun pienistä pelasteluista huolimatta. Otin hieman pehmeästi lopussa ohjauksen, jolloin Ruuti kääntyikin eri siivekkeen kautta, kuin olin suunnitellut. Sain kuitenkin pidettyä liukkaan rakettini hyppysissä ja tehtyä nollaradan. Ruuti nautti menosta ja oli vielä koko loppupäivän menossa tekemään lisää ;D

Tällä kertaa ei joukkuetulosta saatu, mutta saimme joukkueen! Ensi vuonna sitten uudestaan!

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä sade oli tehnyt tehtävänsä ja vallannut kentän. Rata oli yhtä isoa vesilammikkoa ja sade vain jatkui. Tämmöisissä olosuhteissa ja luonnon vesiesteellä en ollut vielä koskaan kisannut. Lauantaina joukkuekisoissa kenttä oli vielä suhteellisen ok, muutamaa pientä vesilammikkoa lukuunottamatta. Tikru oli jo ihan meno päällä kun lähdin sitä lämmittelemään, odotus “karsinoissa” ei enää jännitetty vaan Tikru paukutti mulle menemään. Olin jo päättänyt että vedän yksilöradan riskillä, yhtään varmistelematta. Ennen keppejä olevalta hypyltä tuli sitten kielto hypyltä, otin valssin liian tiukaksi. Mutta meno oli mahtavaa ja meillä oli kivaa. Vitosen tuloksella ei ollut sitten finaaliradalle asiaa.

Palkinnoksi hienosti  jaksetusta viikonlopusta mun muruset saivat vohvelia.

DSC_0028

Viikonloppu oli jännittävä ja märkä mutta todella mukava. Meillä oli hauskaa ja koirilla meno mukavaa. Ensi vuonna uudestaan ;D

Ensimmäistä kertaa agilityn SM karkeloissa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *