Ruuti oli ilmoitettu HSKHn agilitykisoihin sunnuntaille kakkosiin kahdella agilityradalle. Aikaisemmin jo vierailtuani Petteri Kermisen radoilla, tiesin rataprofiilien olevan turvallisia, suoraviivaisia ja vauhtia arvostavia. Muutamat treenit ja kontaktien hiomiset Ruutilla tiesivät hyvää ja uskalsin lähteä radalle luottaen siihen, että ne tehdään kunnolla.

Muutaman päänvaivan rata aiheutti minulle jo rataantutustumisessa. Alussa toinen hyppy oli sivussa, hyvin lähellä ja takaakiertona. Ajattelin vain viimekertaisia Maijun oppeja siitä, että ota itse liike ja törkkää kunnolla 😉 Ja hienosti sain Ruutin sieltä ja nopealla valssilla alta pois. JES, se lähti hienosti. Keinu otettiin hyvin ja tarkasti ja Ruuti ampaisi sieltä tuhatta ja sataa eteenpäin. Jäin hieman jälkeen ja kokeilin ihan puhtaasti onneani keppien kaukolähetyksessä. Jumantsuka Ruuti haki kepit hienosti ja suoritti ne hyvällä vauhdilla, Seuraavana oli vuorossa toinen kohta, jossa pohdin miten ehdin ja mitä teen. Ruuti ampaisi putkesta ja olin jo kiertänyt seuraavan esteen taakse ja otin Ruutin sieltä vastaan ja törkkäsin seuraavavan takaakiertoon. Sen jälkeen homma sujui kuin tanssi ja Ruuti otta puomin alastulon ihan priimasti, tuli An kunnolla alasasti, mutta… sitten vauhdin hurmassa hypyn, pituuden ja hypyn jälkeen minun piti tehdä peruskäännös, mutta sähläsin jotain ja Ruuti luki ohjauksen takaaleikkaukseksi. Sain kuin sainkin venytettyä Ruuti taas mukaan kartalle, ilman ylimääräisi esteitä. Tässä tuhraantui sekuntteja, mutta sain pidettyä nollaa alla. Seuraavaksi jotain tapahtui pussilla. En tiedä oliko Ruutilla vauhti heikko, vai jäikö se jotenkin pussiin kiinni, mutta sieltä tultiin ryömimällä ja taistelulla läpi. Pussin kanssa meillä ei koskaan ollut mitään ongelmia, joten en osaa sanoa mitä siinä oikein tapahtui. Joka tapauksessa pussia täytyy tehdä enemmän ;). Sitten vain loppusuora ja nollana maaliin.

Aikaa meni hukkaan hirveästi siinä hyppy-pussi sekoilussa ja hermostuneena ajattelin, että en olisi ikinä uskonut että Ruutin kanssa ajasta joskus tämä jäisi kiinni, ainakaan vielä kakkosissa. Jännitin siinä sitten muita suorituksia, kunnes totesin että vain yksi koirakko oli mennyt meidän ohi. Superhieno pikkumies antaitsi tuolla hienolla taistelulla SERTin sekä menolipun kakkosiin.

Nyt on hyvä sitten Ruutin osalta pitää hieman kisataukoa, hioa käännöksiä ja kontakteja sekä saada varmuutta ohajuksiin. Keväällä / kesällä sitten menemme kokeilemaan miten rahkeet riittävät kolmosissa.

Lopuksi vielä palkintokuvat tyytyväisestä ohjaajasta sekä onnellisesta koirasta.

image image

Ruutin menolippu kolmosiin

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.